Vesiselvän päiväkirja

Leijonat ja koululaiset kesälaitumille…

03. kesäkuuta, 2011 | Kategoria: | Kirjoittaja: Herr Vattenklar | Kommentit:

Kiitos Leijonat, kiitos Mertaranta, kiitos Suomi.

Kyllähän sitä ehdittiin 16 vuotta jo jännittääkin, ja taivas varjele mikä sieltä tuli, maailmanmestaruus rökälevoitolla Ruotsia vastaan.

Täytyy rehellisesti tunnustaa, että ensimmäinen reaktio, kun voitto selvisi, oli nostaa malja. Se tuli selkäytimestä. Kun on juhlanpaikka, sitä skoolataan ja kunnioitetaan lasillisella. Se on sisäänrakennettu meihin jo lapsena.

Kun on mikätahansa juhla, 4-vuotiaallekin isketään skumppalasi käteen ja täytetään pommacilla, jotta se näyttäisi mahdollisimman paljon siltä itseltään. Ja lapsi voi sitten skoolata ja ryypiskellä ja juhlia kuin aikuinen.

Mitenköhän tällainen lapsi sitten vähän vanhempana juhlii. Samanalailla kuin minä, kun summeri soi, oikea käsi alkoi heti hamuilla jotain astiaa jonka voisi täyttää alkoholilla ja kataa kurkkuun. Ei tämä meidän alkoholilla kostutettu kulttuuri sen kummempi myysteeri ole. Meidät on vaan pienestä pitäen opetettu dokaamaan.

Sitten kaikenmaailman kotijeesustelijat taivastelee, että nyt se meidän pikku Tero saa huonoja vaikutteita, kun leijonat heti pukuhuoneessa skoolaa ja juo voitonmaljat. Ihan niin kuin leijonilla olis vastuu koko suomalaisesta juomakulttuurista ja alkoholikasvatuksesta. Ottakaa kuulkaa muutama, oikein kunnon mulkaisu peiliin ja miettikää minkälaisen kuvan itse annatte lapsillenne.

No, menihän se tietenkin sitten lopulta oikein kunnon urpoiluksi. Kun ei maltettu nostaa maljaa niin, että olisi vielä tolpilla pysytty, vaan vedettiin oikein kunnon naulat päähän. Sönkötettiin päättömiä telkkarissa, laskeuduttiin naama edellä lentokoneesta ja katkokäveltiin kauppatorin lavalla. Niin se vain on, että urpo on urpo vaikka olisikin maailmanmestari.

Kyllähän sitä itsekin on tullut urpoiltua, ja siksi mä tässä tilanteessa olenkin, selvin päin kirjoittelen selvin päin olemisesta. Mutta kyllä mä olen aina jälkeen päin tajunnut, että tuli urpoiltua. Enkä mä ole yrittänyt selittää, että kyllä mä saan käyttäytyä huonosti, koska mä oon niin hyvä pelaamaan lätkää.

Nythän on taas koulujen päättäjäiset edessä ja perinteitä noudattaen jengi dokaa, huutaa, itkee, viiltelee, konttaa, panee, yrjöö ja joutuu vatsahuuhteluun. Enkä mä ketään pysty näillä mun töherryksillä estämään sekoilemasta, jos vaikka haluaisinkin. Mutta, jos yhden neuvon sallitte mun antaa, mikä on ainakin itseeni auttanu.

Älkää vetäkö niin isolla kädellä, että seuraavana päivänä hävettää olla olemassa. Sillä se, jos mikä on turha ja vittumainen fiilis.

No tää meni vähän moraalisoimiseksi tässä lopussa, mutta minkäs teet, kun haluis jakaa kokemuksia mut ei itse ole sen kummempi. Enhän mäkään kuunnellu ketään, silloin kun vedin pään täyteen ja olin valmis menemään kehään koko maailman kanssa… helvetti mähän alan kuulostaa ihan mun ukilta. Nyt mä lopetan ennen kun… no niin moro.

Ja hyvää viikonloppua.

Kommentit

Kategoriat

Vesiselvän päiväkirja Uutiset